En olekaan aiemmin avannut elämääni ennen uusperheilyä. Elin pitkään yksinhuoltaja-arkea Siirin ja Kertun kanssa. Tyttöjen isä kuoli kun tytöt olivat taaperoikäisiä. Heillä ei siis juuri ole muistikuvia elämästä isänsä kanssa.

Kun tapasin Teuvon hän siis hyppäsi "suuriin saappaisiin."  Ajan kuluessa saappaat on täytetty ja kuin luonnostaan Teuvosta on tullut tytöille isä. Suhteiden kehittyminen on toki ottanut oman aikansa. Kuitenkin heti alusta saakka tytöt ja Teuvo ovat tulleet hienosti toimeen ja yhdessä olo on ollut luontevaa.

Hiljattain olen ilokseni huomannut, että tunteet ovat syventyneet puolin ja toisin. Tytöt ovat alkaneet kutsua Teuvoa etunimen sijaan isäksi :) Alkuun se kuulosti omaan korvaani oudolta ja mietin myös miten itse Teuvoa tytöille nimitän...etunimellä vai isäksi. "Isi" ei alkuun meinannut minun suuhuni sopia millään, tunsin jopa huonoa omaatuntoa. Mutta ajan kuluessa olen siihen tottunut ja nykyään se tuntuu jo ihan luonnolliselta.

Siiri ja Kerttu ovat siis joutuneet kokemaan suuren menetyksen hyvin varhaisessa elämän vaiheessa. Se on tietenkin hyvin surullista :( Tästä johtuen Teuvon merkitys tytöille on jotain niin suurta ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Herkistyn usein kun tyttöjen silmät tuikkivat rakkautta ja ylpeyttä kun isi teki sitä ja isi sanoi tätä...isi osaa kaiken ja isi tietää kaikesta kaiken...isi on rakas ja isi on hassu! ;) isin sylissä on kiva olla, isi auttaa ja isi tukee, isi on lämmin ja isiä on kiva halata...Isille sanotaan, että rakastetaan ja isi sanoo, että rakastaa! Voi mistä kaikesta tytöt jäisivät paitsi jos en olisi tätä ihmemiestä löytänyt! Sillä sitä Teuvo todella on, ei tarvitse lotota kun on jo lottovoiton saanut <3

Tänään olen kiitollinen siitä, että lapsillani on isä! <3 

Olisi mielenkiintoista lukea millaisiksi muiden uusperheellisten suhteet ovat kehittyneet. Ja toki muutkin kommentit ovat tervetulleita!