Onkin vierähtänyt aikaa viime postauksesta. On tapahtunut niin paljon surullisia ja raskaita asioita etten oikeasti ole tiennyt miten niistä kirjoittaisin. On juostu palaverista toiseen ja selvitelty asioita lastensuojelun kanssa.

Onni on koetellut jaksamista todella....Olen ihan väsynyt ja todella huolissani :( Psykiatrin päätöksellä tilanne katkaistaan niin, että Onni muuttaa huomenna kokeilu mielessä äidille. Itsekin hän sitä haluaa ja lastensuojelun mielestä äidin olosuhteet sen sallivat. Me Teuvon kanssa olemme eri mieltä, mutta on luotettava asiantuntijoiden sanaan ja katsotaan kuinka käy. Toivon todella, että tämä päätös on lapsen parhaaksi ja asiantuntijat ovat oikeassa!

Jatkossa Onni on meillä joka toinen viikonloppu niin kuin Ilokin. Minusta tulee siis viikonloppu äitipuoli. En tosiaan tiedä miten tähän totun. Varmasti pitkään tuntuu kuin vasen käsi puuttuisi. Siiri ja Kerttu ovat aina asuneet kanssani, joten minulla ei ole kokemusta viikonloppu vanhemmuudesta. Saa nähdä miten he tähän tottuvat kun veli(puoli) muuttaa pois :/ Kyllä tässä on kaikille paljon sulateltavaa, sekä hyviä että huonoja puolia.

En minä kyllä vieläkään tiedä miten tästä kaikesta voisi kirjoittaa, mutta tässä nyt jotakin. Sainpahan purettua edes osan omista ajatuksistani.

Tänään olen kiitollinen siitä, että jatkossa minulla on enemmän aikaa Siirille ja Kertulle.