Ihan mahotonta miten on taas aikaa kulunut viime postauksesta. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoitella, mutta en ole jaksanut....Nyt yritän purkaa viime aikojen tapahtumia. Saattaa tulla sekavaa tekstiä, mutta yritetään.

Oon ollu henkisesti aika kovilla. Jokin aika sitten Onni oli kertonut äidillensä vihaavansa minua ja äitihän sitten hieroi tämän asian naamalleni aika ikävällä tavalla. Tai, niin siis itse asian koin. No, anyway olin tätä kyllä jo epäillyt aiemmin, koska Onni oli jo pitemmän aikaa käyttäytynyt meillä ollessaan minua kohtaan hyvin ilkeästi. Tässä siis syy siihen miksi en ole jaksanut kirjoitella. Tunteet on heilahdelleet laidasta laitaan...hirveä jännitys ennen Onnin tuloa ja hirveä suru hänen lähtiessä äidille. Miksi en kelpaa tuolle lapselle vaikka miten päin olen? Kaikkeni olen yrittänyt, mutta ei! Ja tämä pitäisi hyväksyä ja asian kanssa toimeen tulla. Hankalaa ja raastavaa....Mutta onneksi on Teuvo. Hän on tukenut ja kuunnellut minua ja kestänyt tunteideni heittelyt. Olen saanut puhua ja puhua...ja Teuvo on kuunnellut ja kuunnellut :) Pikkuhiljaa kun olen asiaa mietiskellyt olen jotenkin asian hyväksynyt. Okei, Onni vihaa minua. Mutta minä en vihaa häntä. Minä olen sellainen kuin olen ja jos hän ei minusta pidä minä en sille mitään voi. 

Tällainen ristiriita koettelee toki parisuhdetta. Alkuun mieleeni tuli, jopa ajatus että erottaako tämä meidät. Teuvo on vakuuttanut, että ei erota ja niin uskon itsekin. Onneksi olemme tässä asiassa samoilla linjoilla. Onni saa minua vihata, mutta tästä huolimatta olen meidän perheen toinen aikuinen. Ristiriitaa parisuhteessamme on aiheuttanut myös Teuvon tapa käsitellä asioita. Hän katoaa mielellään pleikkari pelien maailmaan useiksi tunneiksi vuorokaudessa ja minä olen kokenut jääväni välillä liian vähälle huomiolle. Minulle on tyypillistä, että stressaavina aikoina tarvitsen häntä paljon. Tähän asiaan on nyt toivottavasti löydetty kultainen keskitie.

Näiden juttujen lisäksi Siiri on alkanut koetella Teuvoa. Milloin mistäkin asiasta tulkutetaan vastaan ja ei uskota mitä Teuvo sanoo. Paljon turhaa rähinää ja kiukkua. Meillä elellään siis todenteolla tällä hetkellä rähinä vaihetta.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kun lapset uskaltavat kiukutella ei-biologiselle vanhemmalle se on merkki siitä, että lapsi kokee aikuisen turvalliseksi. Näin meille ovat sanoneet useammat ammatti-ihmiset, jotka ovat mukana Onnin kuvioissa.

Lisäksi minulle erityisen merkittävä asia on se, että Teuvo on hakenut itselleen Kertun ja Siirin oheishuoltajuutta. Päätöstä odotellaan, mutta sen myötä Teuvosta tulee minun lisäkseni tyttöjen virallinen huoltaja. Suuri sydäminen mies, ei voi muuta sanoa :D Myös tytöt ovat hyvillään siitä, että Teuvosta tulee "vielä enemmän isi" kuten Siiri totesi kun asiasta heille kerrottiin. 

Vaikka Onnin kanssa riittää haastetta, Ilon kanssa minulla menee loistavasti. Ja jotenkin nyt meidän lämpimät välit ovat saaneet vielä aiempaa suuremman merkityksen. Ilolle minä kelpaan ja saan olla rakastava ja huolehtiva äitipuoli. Se on minulle äärimmäisen tärkeää. 

Tänään olen kiitollinen siitä, että tätä Teuvo on olemassa :)