Vuosi on vaihtunut. Sinisessä talossa on rauha maassa. Ollut jo pidemmän aikaa. Mielenkiintoista ja erittäin mukavaa :) Onnin viikonloput meillä ovat menneet todella hyvin jo pidemmän aikaa. Minäkin kelpaan juttukaveriksi ja vihamielisyys minua kohtaan on (toistaiseksi) taakse jäänyttä aikaa. Onneksi! Joulukin vietettiin koko perheen voimin sinisessä talossa ja kaikilla oli oikein mukavaa.  

Eilen posti toi odotetun kirjeen käräjäoikeudelta. Teuvo on nyt Kertun ja Siirin virallinen huoltaja minun lisäkseni. Oheishuoltaja. Huh huh, mikä tunnemylläkkä tuli kirjeen luettuani! Siitä asti kun tyttöjen isä aikoinaan kuoli minua on mietityttänyt mikä olisi tyttöjen kohtalo jos minulle jotakin sattuisi. Nyt heidän tulevaisuutensa on siltäkin osin turvattu. En todellakaan olisi koskaan uskonut tällaista tapahtuvan. Mielestäni Teuvo teki minulle ja lapsilleni suurimman rakkauden teon mitä kuvitella saatan! Ja tiedän, että tätä toivoi myös Kertun ja Siirin isä, sillä hän toivoi tyttöjen saavan uuden isän. Näin hän kirjoitti minulle viimeisessä viestissään, itsemurha viestissään, jonka posti toi minulle hänen kuolemaansa seuraavana päivänä. 

Silloin kun aloin tätä blogia kirjoittamaan tarkoituksenani oli kirjoittaa meidän perheen ihanasta ja sopuisasta yhteiselosta, sinisen talon tähtihetkistä. Niinkuin nimikin kertoo. Mutta,mutta...blogin aloittamisen jälkeen meidän perhe-elämämme on ollut kaikkea muuta kuin niitä tähtihetkiä! Välillä mietin,että jaksaako blogiani kukaan lukeakaan kun useimmiten on ollut kirjoitettavana vain negatiivista tekstiä...No se ainakin ollut rehellistä tekstiä...

Toisaalta uskon,että moni muukin uusperhe kamppailee samojen teemojen kanssa. Sitähän tämä uusperhe-elämä on, haastetta toisen perään. Mutta myös paljon onnistumisen kokemuksia kun haasteista selvitään, paljon erilaisia tunteita (sellaisiakin joiden olemassaolosta en edes aiemmin tiennyt), paljon meteliä (naurua, huutoa ja itkua), aikataulutusta, pyykkäystä, siivousta, kokkaamista, kuskaamista ja sitä ja tätä. Välillä ihan hullua, mutta enimmäkseen rikastuttavaa ja ihanaa. (Okei, oikeesti aika usein hullua,siis tosi usein!) Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, sillä ilman tämän talon rakkautta olisin jäänyt paljosta paitsi. Ja tärkeintä on rakkaus, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tänään olen kiitollinen siitä, että tällä hetkellä eletään tähtihetkiä.

Ihan mahotonta miten on taas aikaa kulunut viime postauksesta. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoitella, mutta en ole jaksanut....Nyt yritän purkaa viime aikojen tapahtumia. Saattaa tulla sekavaa tekstiä, mutta yritetään.

Oon ollu henkisesti aika kovilla. Jokin aika sitten Onni oli kertonut äidillensä vihaavansa minua ja äitihän sitten hieroi tämän asian naamalleni aika ikävällä tavalla. Tai, niin siis itse asian koin. No, anyway olin tätä kyllä jo epäillyt aiemmin, koska Onni oli jo pitemmän aikaa käyttäytynyt meillä ollessaan minua kohtaan hyvin ilkeästi. Tässä siis syy siihen miksi en ole jaksanut kirjoitella. Tunteet on heilahdelleet laidasta laitaan...hirveä jännitys ennen Onnin tuloa ja hirveä suru hänen lähtiessä äidille. Miksi en kelpaa tuolle lapselle vaikka miten päin olen? Kaikkeni olen yrittänyt, mutta ei! Ja tämä pitäisi hyväksyä ja asian kanssa toimeen tulla. Hankalaa ja raastavaa....Mutta onneksi on Teuvo. Hän on tukenut ja kuunnellut minua ja kestänyt tunteideni heittelyt. Olen saanut puhua ja puhua...ja Teuvo on kuunnellut ja kuunnellut :) Pikkuhiljaa kun olen asiaa mietiskellyt olen jotenkin asian hyväksynyt. Okei, Onni vihaa minua. Mutta minä en vihaa häntä. Minä olen sellainen kuin olen ja jos hän ei minusta pidä minä en sille mitään voi. 

Tällainen ristiriita koettelee toki parisuhdetta. Alkuun mieleeni tuli, jopa ajatus että erottaako tämä meidät. Teuvo on vakuuttanut, että ei erota ja niin uskon itsekin. Onneksi olemme tässä asiassa samoilla linjoilla. Onni saa minua vihata, mutta tästä huolimatta olen meidän perheen toinen aikuinen. Ristiriitaa parisuhteessamme on aiheuttanut myös Teuvon tapa käsitellä asioita. Hän katoaa mielellään pleikkari pelien maailmaan useiksi tunneiksi vuorokaudessa ja minä olen kokenut jääväni välillä liian vähälle huomiolle. Minulle on tyypillistä, että stressaavina aikoina tarvitsen häntä paljon. Tähän asiaan on nyt toivottavasti löydetty kultainen keskitie.

Näiden juttujen lisäksi Siiri on alkanut koetella Teuvoa. Milloin mistäkin asiasta tulkutetaan vastaan ja ei uskota mitä Teuvo sanoo. Paljon turhaa rähinää ja kiukkua. Meillä elellään siis todenteolla tällä hetkellä rähinä vaihetta.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kun lapset uskaltavat kiukutella ei-biologiselle vanhemmalle se on merkki siitä, että lapsi kokee aikuisen turvalliseksi. Näin meille ovat sanoneet useammat ammatti-ihmiset, jotka ovat mukana Onnin kuvioissa.

Lisäksi minulle erityisen merkittävä asia on se, että Teuvo on hakenut itselleen Kertun ja Siirin oheishuoltajuutta. Päätöstä odotellaan, mutta sen myötä Teuvosta tulee minun lisäkseni tyttöjen virallinen huoltaja. Suuri sydäminen mies, ei voi muuta sanoa :D Myös tytöt ovat hyvillään siitä, että Teuvosta tulee "vielä enemmän isi" kuten Siiri totesi kun asiasta heille kerrottiin. 

Vaikka Onnin kanssa riittää haastetta, Ilon kanssa minulla menee loistavasti. Ja jotenkin nyt meidän lämpimät välit ovat saaneet vielä aiempaa suuremman merkityksen. Ilolle minä kelpaan ja saan olla rakastava ja huolehtiva äitipuoli. Se on minulle äärimmäisen tärkeää. 

Tänään olen kiitollinen siitä, että tätä Teuvo on olemassa :)

 

Halusin vain tulla kertomaan, että jäin lomalle, iiiihaaanaaaaa!!!!! :) Lepo tulee tarpeeseen, koska olen ollut tosi väsynyt viime viikkoina. Nyt aion ottaa rennosti ilman sen suurempaa loma ohjelmaa. Koko perheen yhteistä lomaa tässä olis parisen viikkoa, itsellä loma jatkuu elokuun loppuun ja sitä ennen lapsillakin on koulu ehtinyt alkaa eli loppu lomasta saan nauttia ihan vaan omasta seurasta :)  

Teuvo on lomaillut jo viikon ja Ilo ja Onni tulivat meille kun Teuvon loma alkoi. Kaikki on mennyt hyvin ja kotona on ollut tosi leppoisa ja iloinen tunnelma :)

Koska perheoloissamme on haasteita riittänyt halusin loma-ajalle järjestää aikaa minulle, Siirille sekä Kertulle ja varasin meille kolmelle risteilyn Tukholmaan ja samalla reissulla ehdimme viettää aikaa myös Helsingissä. Tuota reissua nyt intoa täynnä odotellaan :) Muita lomasuunnitelmia ei tosiaan ole. Elokuun lopussa sitten virkistyneenä (toivottavasti) takaisin opintojen pariin.

Tänään olen kiitollinen koko perheen yhteistä lomasta.

Hei kaikille!

Taas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Se tuo aika tuntuu juoksevan niin nopeaa ettei välillä meinaa perässä pysyä! :)

Tällä kertaa kirjoitan ainakin vertaistuen ihanuudesta. Sain nimittäin nauttia vertaistukea kokonaisen viikonlopun parisen viikkoa sitten uusperhe naisten viikonlopun merkeissä. Viikonlopun järjesti Supli ja osallistujia oli ympäri Suomea. Viikonlopun aikana kuulin 18 äitipuolen tarinaa. Kaikki tarinat olivat erilaisia ja arvokkaita, jokaisesta opin jotakin. Oli erittäin voimaannuttavaa puhua aroistakin asioista sellaisten naisten kanssa, jotka elävät samanlaisessa elämäntilanteessa. Ja sehän se vertaistuen tarkoitus onkin, vertainen ymmärtää jo puolesta sanasta mitä käyt läpi.

Puhuimme viikonlopun aikana paljon bonuslasten äideistä ja heidän tarpeestaan hankaloittaa uusperheellisten elämää. Tämä tuntui olevan yleistä ja on yksi meidänkin perheen haasteista.

Toinen itselleni ajankohtainen puheenaihe oli äitipuolen ja bonuslasten/bonuslapsen välit. Niitäkin on monenlaisia. Meidän perheessä minun ja Onnin välit ovat viime aikoina olleet haasteelliset. Syystä taikka toisesta Onni suuttuu minulle eikä tunnu hyväksyvän minua. Minua tämä loukkaa, koska rakastan Onnia ja aiemmin hän hyväksyi minut. Mitä ihmettä on siis tapahtunut? Voi olla etten saa siihen vastausta koskaan. Ja voi myös olla ettei Onni hyväksy minua koskaan ja se on itselleni todella kipeä asia, jota nyt työstän.

Toisaalta nyt arvostan Ilon suhtautumista minuun entistä enemmän, hän hyväksyy minut ja sanoo minun olevan hänelle toinen äiti. Jokin aika sitten Ilo sanoi ensimmäistä kertaa, että olen hänelle rakas. Se tuntui kyllä hyvältä! Hän muisti minua äitienpäivänä ja halaa ja suukottaa minua ihan kuin omat lapseni. Äitipuolen välit bonuslapseen voi siis olla ihan erilaiset vaikka äitipuolena olet sama ihminen lapselle. Toiselle kelpaat ja toiselle et vaikka mitä tekisit. Tässäpä onkin hyväksymistä. Itselle ainakin kova paikka.

Toki Onnin kanssa on haasteellista muutenkin. Taas ollaan lastensuojelun piirissä (välillä asiakkuus siis päättyi)  kun Onnin käytös on välillä huolestuttavan väkivaltaista. Luultavasti syy löytyy psyykkisen voinnin puolelta mitä ei tietenkään lapselle toivoisi...

Muistutuksena vielä, että muistakaa ne rajat ja jaksakaa muistuttaa perheen ulkopuolisia niistä aina uudelleen ja uudelleen! Niiden tärkeys tuli viikonloppuna hyvin selväksi.

Tänään olen kiitollinen siitä, että minä ja Teuvo olemme rajoista yhtä mieltä.

 

En olekaan aiemmin avannut elämääni ennen uusperheilyä. Elin pitkään yksinhuoltaja-arkea Siirin ja Kertun kanssa. Tyttöjen isä kuoli kun tytöt olivat taaperoikäisiä. Heillä ei siis juuri ole muistikuvia elämästä isänsä kanssa.

Kun tapasin Teuvon hän siis hyppäsi "suuriin saappaisiin."  Ajan kuluessa saappaat on täytetty ja kuin luonnostaan Teuvosta on tullut tytöille isä. Suhteiden kehittyminen on toki ottanut oman aikansa. Kuitenkin heti alusta saakka tytöt ja Teuvo ovat tulleet hienosti toimeen ja yhdessä olo on ollut luontevaa.

Hiljattain olen ilokseni huomannut, että tunteet ovat syventyneet puolin ja toisin. Tytöt ovat alkaneet kutsua Teuvoa etunimen sijaan isäksi :) Alkuun se kuulosti omaan korvaani oudolta ja mietin myös miten itse Teuvoa tytöille nimitän...etunimellä vai isäksi. "Isi" ei alkuun meinannut minun suuhuni sopia millään, tunsin jopa huonoa omaatuntoa. Mutta ajan kuluessa olen siihen tottunut ja nykyään se tuntuu jo ihan luonnolliselta.

Siiri ja Kerttu ovat siis joutuneet kokemaan suuren menetyksen hyvin varhaisessa elämän vaiheessa. Se on tietenkin hyvin surullista :( Tästä johtuen Teuvon merkitys tytöille on jotain niin suurta ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Herkistyn usein kun tyttöjen silmät tuikkivat rakkautta ja ylpeyttä kun isi teki sitä ja isi sanoi tätä...isi osaa kaiken ja isi tietää kaikesta kaiken...isi on rakas ja isi on hassu! ;) isin sylissä on kiva olla, isi auttaa ja isi tukee, isi on lämmin ja isiä on kiva halata...Isille sanotaan, että rakastetaan ja isi sanoo, että rakastaa! Voi mistä kaikesta tytöt jäisivät paitsi jos en olisi tätä ihmemiestä löytänyt! Sillä sitä Teuvo todella on, ei tarvitse lotota kun on jo lottovoiton saanut <3

Tänään olen kiitollinen siitä, että lapsillani on isä! <3 

Olisi mielenkiintoista lukea millaisiksi muiden uusperheellisten suhteet ovat kehittyneet. Ja toki muutkin kommentit ovat tervetulleita!