Vuosi on vaihtunut. Sinisessä talossa on rauha maassa. Ollut jo pidemmän aikaa. Mielenkiintoista ja erittäin mukavaa :) Onnin viikonloput meillä ovat menneet todella hyvin jo pidemmän aikaa. Minäkin kelpaan juttukaveriksi ja vihamielisyys minua kohtaan on (toistaiseksi) taakse jäänyttä aikaa. Onneksi! Joulukin vietettiin koko perheen voimin sinisessä talossa ja kaikilla oli oikein mukavaa.  

Eilen posti toi odotetun kirjeen käräjäoikeudelta. Teuvo on nyt Kertun ja Siirin virallinen huoltaja minun lisäkseni. Oheishuoltaja. Huh huh, mikä tunnemylläkkä tuli kirjeen luettuani! Siitä asti kun tyttöjen isä aikoinaan kuoli minua on mietityttänyt mikä olisi tyttöjen kohtalo jos minulle jotakin sattuisi. Nyt heidän tulevaisuutensa on siltäkin osin turvattu. En todellakaan olisi koskaan uskonut tällaista tapahtuvan. Mielestäni Teuvo teki minulle ja lapsilleni suurimman rakkauden teon mitä kuvitella saatan! Ja tiedän, että tätä toivoi myös Kertun ja Siirin isä, sillä hän toivoi tyttöjen saavan uuden isän. Näin hän kirjoitti minulle viimeisessä viestissään, itsemurha viestissään, jonka posti toi minulle hänen kuolemaansa seuraavana päivänä. 

Silloin kun aloin tätä blogia kirjoittamaan tarkoituksenani oli kirjoittaa meidän perheen ihanasta ja sopuisasta yhteiselosta, sinisen talon tähtihetkistä. Niinkuin nimikin kertoo. Mutta,mutta...blogin aloittamisen jälkeen meidän perhe-elämämme on ollut kaikkea muuta kuin niitä tähtihetkiä! Välillä mietin,että jaksaako blogiani kukaan lukeakaan kun useimmiten on ollut kirjoitettavana vain negatiivista tekstiä...No se ainakin ollut rehellistä tekstiä...

Toisaalta uskon,että moni muukin uusperhe kamppailee samojen teemojen kanssa. Sitähän tämä uusperhe-elämä on, haastetta toisen perään. Mutta myös paljon onnistumisen kokemuksia kun haasteista selvitään, paljon erilaisia tunteita (sellaisiakin joiden olemassaolosta en edes aiemmin tiennyt), paljon meteliä (naurua, huutoa ja itkua), aikataulutusta, pyykkäystä, siivousta, kokkaamista, kuskaamista ja sitä ja tätä. Välillä ihan hullua, mutta enimmäkseen rikastuttavaa ja ihanaa. (Okei, oikeesti aika usein hullua,siis tosi usein!) Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, sillä ilman tämän talon rakkautta olisin jäänyt paljosta paitsi. Ja tärkeintä on rakkaus, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tänään olen kiitollinen siitä, että tällä hetkellä eletään tähtihetkiä.