Hei kaikille!

Taas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Se tuo aika tuntuu juoksevan niin nopeaa ettei välillä meinaa perässä pysyä! :)

Tällä kertaa kirjoitan ainakin vertaistuen ihanuudesta. Sain nimittäin nauttia vertaistukea kokonaisen viikonlopun parisen viikkoa sitten uusperhe naisten viikonlopun merkeissä. Viikonlopun järjesti Supli ja osallistujia oli ympäri Suomea. Viikonlopun aikana kuulin 18 äitipuolen tarinaa. Kaikki tarinat olivat erilaisia ja arvokkaita, jokaisesta opin jotakin. Oli erittäin voimaannuttavaa puhua aroistakin asioista sellaisten naisten kanssa, jotka elävät samanlaisessa elämäntilanteessa. Ja sehän se vertaistuen tarkoitus onkin, vertainen ymmärtää jo puolesta sanasta mitä käyt läpi.

Puhuimme viikonlopun aikana paljon bonuslasten äideistä ja heidän tarpeestaan hankaloittaa uusperheellisten elämää. Tämä tuntui olevan yleistä ja on yksi meidänkin perheen haasteista.

Toinen itselleni ajankohtainen puheenaihe oli äitipuolen ja bonuslasten/bonuslapsen välit. Niitäkin on monenlaisia. Meidän perheessä minun ja Onnin välit ovat viime aikoina olleet haasteelliset. Syystä taikka toisesta Onni suuttuu minulle eikä tunnu hyväksyvän minua. Minua tämä loukkaa, koska rakastan Onnia ja aiemmin hän hyväksyi minut. Mitä ihmettä on siis tapahtunut? Voi olla etten saa siihen vastausta koskaan. Ja voi myös olla ettei Onni hyväksy minua koskaan ja se on itselleni todella kipeä asia, jota nyt työstän.

Toisaalta nyt arvostan Ilon suhtautumista minuun entistä enemmän, hän hyväksyy minut ja sanoo minun olevan hänelle toinen äiti. Jokin aika sitten Ilo sanoi ensimmäistä kertaa, että olen hänelle rakas. Se tuntui kyllä hyvältä! Hän muisti minua äitienpäivänä ja halaa ja suukottaa minua ihan kuin omat lapseni. Äitipuolen välit bonuslapseen voi siis olla ihan erilaiset vaikka äitipuolena olet sama ihminen lapselle. Toiselle kelpaat ja toiselle et vaikka mitä tekisit. Tässäpä onkin hyväksymistä. Itselle ainakin kova paikka.

Toki Onnin kanssa on haasteellista muutenkin. Taas ollaan lastensuojelun piirissä (välillä asiakkuus siis päättyi)  kun Onnin käytös on välillä huolestuttavan väkivaltaista. Luultavasti syy löytyy psyykkisen voinnin puolelta mitä ei tietenkään lapselle toivoisi...

Muistutuksena vielä, että muistakaa ne rajat ja jaksakaa muistuttaa perheen ulkopuolisia niistä aina uudelleen ja uudelleen! Niiden tärkeys tuli viikonloppuna hyvin selväksi.

Tänään olen kiitollinen siitä, että minä ja Teuvo olemme rajoista yhtä mieltä.